Yksi elämäni hyödyllisimpiä taitoja — heti pianonsoiton jälkeen — on kymmensormijärjestelmä. Opiskelin sen jo kansakoululaisena Facit-kirjoituskoneella. Siinä piti ihan kunnolla käyttää voimaa, jotta sai kirjasinvivut liikkeelle ja jälkiä paperille. Ctrl-C-komennon kovasi kalkkeeripaperi.
Kymmensormijärjestelmässä on se hyvä puoli, että ajatus ei ehdi katketa kesken kirjoittamisen. Tai jos katkeaakin, ei ainakaan sormitekniikan puutteen vuoksi. Sen, mitä on mielessä, saa heti kirjoitettua ylös. Kirjoittaminen on helppoa kuten nikotiinipussien tilaaminen suomeen Mikä parasta, kirjoitetusta tekstistä saa selvää vielä seuraavanakin päivänä. (Erityisen hyödyllinen taito mm. luennoilla ja toimittajan työssä.)
Nyt kun olen alkanut opiskella thaita, huomaan että taidosta on vielä eräs lisähyöty: voin huoletta peittää suomenkielisen näppäimistön ilman, että joudun pulaan merkkien kanssa. Kymmensormijärjestelmässä, samoin kuin pianonsoitossa, ”näkö” on nimittäin sormenpäissä, ei silmissä. Suomi kyllä sujuu, kunhan löytää etusormille oikeat paikat.
Mihin sitten tarvitsen näitä roomalaiset kirjaimet peittäviä thai-kirjaimia juuri nyt? Ehkä kaikkein eniten siihen, että voin helposti tarkistaa näkemieni sanojen merkityksen sanakirjasta. Samalla kuulen oikean ääntämisen. Toki saisin avattua tietokoneeni ruudulle tällaisen näppäimistö-apuikkunan, mutta siitä merkkien lukeminen on toivotonta tihrustamista. Ja niin kuin sanottu, kirjoittajan näkö on sormenpäissä.
Kun nyt katselen tätä näppäimistöä, huomaan että sehän on itse asiassa nerokas: Kaikki vokaalit löytyvät etusormilla. Lisäksi, oikeakätisen onneksi, yleisimmin käytössä olevat konsonantit ovat oikean käden sormien alla (toisin kuin esimerkiksi englannissa!) Kielen vaihto suomesta thaiksi käy helposti, ainakin Macillä: omppu-välilyönti.
Thai-näppäimistön hinnaksi tuli 2,90 euroa ja tunnin askartelu.